Hellurei ja hellät tunteet!

Elämä on taas jatkunut samaa rataa, on menty normaalia arkea eteenpäin ja jännitetty kovasti tulevaa reissua. Surultakaan ei ole vältytty, mutta onnekseni tähän viikon alkuun on mahtunut myös paljon iloa ja naurua. Olen saanut taas muistutuksen siitä, miten onnellinen olenkaan alamäistä huolimatta. Koska elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista? Onhan minulla rakastava perhe ja rakastava mies - mitä muuta voisin toivoa?

IMG_0603-normal.jpg

Olen pohtinut paljon itseäni ja sitä, millainen olen ihmisenä. Nuorena tyttönä kärsin paljon itsetunto ongelmista, jonka aiheuttivat monen vuoden takainen koulukiusaaminen. Mietin usein mikä minussa on vikana, miksi juuri minua kiusattiin eikä vierustoveriani. Kesti kauan ymmärtää ettei minussa ole vikaa, vaan kiusaajissani on - eiväthän se muuten tekisi sellaista. Olin erilainen lapsi, viihdyin paljon poikien seurassa enkä koskaan tykännyt olla huomion keskipisteenä. Ellei niitä päiviä lasketa kun keksin meikata silmäni äidin meikkipussista otetulla turkoosilla eyelinerilla...Voi sitä näkyä, mahtoi olla opettajat ihmeissään. Kiusaamiselle tuli stoppi siirtyessämme yläasteelle, ehkä juurikin siksi että kaikkien oli yritettävä "aikuistua" ja oppia ottamaan vastuuta myös itsestään. Yläasteelle mentyäni sain itseluottamukseni takaisin, en enää välittänyt toisten mielipiteistä vaan keskityin omaan elämääni ja läheisiini. Rakensin elämääni yläasteen ja lukion aikana ja taidanpa rakentaa yhä edelleen. Ennen elin muiden mukana, pukeuduin uusimpien villitysten mukaan (taisinpa joskus käydä läpi gootti tyylinkin..) ja olin samaa mieltä kuin muutkin. Mutten enää. Nyt tiedostan sen, mitä en nuorempana tiedostanut. Olen omanlainen ihminen, joka rakastaa elämää juuri sellaisena kun se tulee vastaan. Rakastan haasteita joissa ei ole ohjekirjaa, rakastan arjen tuomia iloja ja mikä tärkeintä - rakastan itseäni. Tulevaisuus on vielä avoin, mutta tiedän suurinpiirtein mitä haluan ja miten haluan. Mieli voi muuttua ja saakin muuttua, teen niin kuin parhaaksi näen asiat sillä hetkellä. On jännittävää nähdä mitä elämä tuo tullessaan. Taas on kivuttu yksi alamäki ylös, toivottavasti seuraavaan on taas aikaa.

DSCF5365-normal.jpg

Nyt poikkean hiukan raiteilta seuraavassa, mutta kohta huomaatkin että tulemme takaisin lähtöpisteeseen. Seuraan nimittäin muutamaa blogia, jotka ovat kaikki erilaisia ja mielestäni hyvin innoittavia. Käyn päivittäin lukemassa heidän kuulumisensa ja ihailemassa upeita kuvia. Yritän ottaa mallia heidän elämästään ja pistää korvan taakse hyviä pukeutumisvinkkejä sekä parannusehdotuksia omalle blogilleni. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen että miksi minun pitäisi jäljitellä jo jonkun muun olemassa olevaa? Vaikka kuinka yrittäisin kirjoittaa joka päivä kuulumisiani, olisiko ne tarpeeksi mielenkiintoisia ja innostavia lukijoille? Pitäisikö minun yrittää olla joku muu kuin olen, siksi että saisin enemmän näkyvyyttä? Vastaus tähän kaikkeen on ei, ehdottomasti ei. Teen tätä vain omaksi ilokseni, en kalastellakseni lisää lukijoita tms. Tällainen minä olen. Yksinkertainen. Unelmat on tehty unelmoitavaksi, minäkin unelmoin joka kerta upeasta talosta ja ihanista kengistä kun luen Miau´s life blogia. On koukuttavaa saada lukea jonkun yksityiselämää niin yksityiskohtaisesti että voi jo melkein tuntea ihmisen paremmin kuin uskoisikaan. Saa mahdollisuuden "tutustua" tuikituntemattomaan ihmiseen. Niin te myös minuun ja niin myös minä itseeni.

IMG_0631-normal.jpg

Että tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Kaikkea nämä yksinäiset illat saakaan aikaan. Toivottavasti sait jotakin irti, eikä asiat aivan poikkoillut asiasta toiseen. Hieman pää on kyllä itsellänikin sekaisin, joten pahoittelut etukäteen. Muista sinäkin iloita arjen pienistä teoista ja pohtia itseäsi, se kannattaa!

Oikein makoisia unia sinnepäin!