Tervehdys!

" Rakas koira. Rakastava koira. Seurallinen koira. Pieni ja paksu kuin lankun pätkä. Mutta rakas ystävä, se riittää minulle." - Pam Brown

Ajattelin tehdä postauksen eläimistä näin eläintenviikon kunniaksi, vaikka huomenna se virallinen eläintenpäivä taitaakin olla. Rockykin on saanut pienen lahjan, ilmoitin sen nimittäin toko-kurssille ja uskon että se tulee ilahtumaan suuresti kun saa touhukasta tekemistä. Sattui vielä hyvä tuurikin, kurssi oli nimittäin alennettuun hintaan - eläintenviikon kunniaksi. Onneksi näitä rakastettavia eläimiämmekin muistetaan! Miten sinä meinaat muistaa karvaista ystävääsi? Kenties herkuilla? Leluilla? Vai antamalla vain ekstra rapsutuksia ja huolehtimalla että lemmikkisi voi hyvin?

 

 

Jokainen eläin tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa - oli kyseessä sitten lehmä tai koira. Ottaessamme lemmikkiä sitoudumme hoitamaan sitä viimeiseen hengenvetoon asti. Eläimet ovat aina uskollisia ja aitoja sinulle, olethan sinä niiden kiintymyksen arvoinen. 

Itselläni on aina ollut eläimiä, niin koiria, kissoja kuin gerbiilejäkin. Myös ns. "lainahevosia" löytyy joukosta. Kotona meillä on ollut aina koiria, tässä tämän hetkiset koiramme Cero ja vanha rouva Saara. Kotoa pois muuttettuani kaipasin viereeni karvaista olentoa, jolle voisi kertoa murheensa ja jonka viereen voisi käpertyä päiväunille. En voinut ottaa koiraa koska opiskelin, joten tilalle tuli sitten kissanpentu. Nala nimeltään. Nala olikin ainoana lemmikkinäni ennen Rockyn tuloa taloon. Oli ihanaa tulla kotiin kun ovella maukui pieni mustavalkoinen kissa. Valitettavasti jouduin antamaan Nalan pois vastikään muuttuneen elämäntilanteeni takia. Kyllä Rockystakin huomaa miten se ikävöi kissaa, niin minäkin...

Kissojen ja koirien lisäksi elämääni kuuluu suurena osana hevoset. Olin kuusi vuotias kun aloitin säännöllisen ratsastustunneilla käymisen. Siitä lähtien hevoskärpänen on vain purrut enemmän ja enemmän. Edes vakava ratsastusonnettomuus ei saanut minua luopumaan kauramoottoreista, vaikka onnettomuus jätti omat arpensa. Olen jo pitkään harkinnut omaa hevosta, mutta tämän hetkinen elämäntilanne ei sitä salli. Onnekseni rakkaat ystäväni lainaavat hevosiaan ja pääsen nauttimaan niiden tuomasta ilosta. Mikä onkaan parempaa kun lähteä päiväkävelylle hevosen kanssa ja nauttia samalla Suomen kauniista luonnosta!

On se vaan kumma miten eläimiinkin voi kiintyä. Niistä tulee perheenjäseniä ja niitä myös kohdellaan kuin perheenjäsentä. Vaikka ne eivät puhu, opimme ymmärtämään niiden eleet ja äänet ja tätä kautta pystymme kommunikoimaan. Huoli on suuri kun lemmikki lakkaa syömästä tai häviää ulkoillessa. Jos lähdet reissuun, mietit usein mitä mustille kuuluu ja ikävöit tätä. Se on rakkautta. Rakkautta voi kokea myös eläimiä kohtaan ja minusta niin pitääkin. Ne ansaitsevat rakkautesi. 

Tällä viikolla annamme rakkautta eläimillemme ja muistamme niiden olemassaolon. Muistathan sinäkin lemmikkiäsi! Rapsutuksia kaikille karvaisille eläimille ja mukavaa alkavaa viikonloppua!