Heissulivei kaikille!

En ole hävinnyt mihinkään, vaikka joku niin saattaa jälleen kerran luulla. Hommaa on ollut niin hiiiirrveeesti etten ole koneellekaan ehtinyt. Nyt kuitenkin vaivaan teitä taas joulupostauksella, aiheena viikonlopun joulumyyjäiset Petäjävedellä. Oli oikein mukava kokemus, en olekaan aikaisemmin ollut myymässä mitään. Vaikka voittoa ei juurikaan tullut, oli meillä veljen kanssa rattoisa päivä siitä huolimatta!

Myyjäiset alkoivat klo 10, joten aamulla oli tiedossa aikainen herätys. Tarkoitus oli mennä noin puolta tuntia aikaisemmin paikalle, mutta siinä kävikin sitten juuri päinvastoin. Olimme ainakin reilun vartin myöhässä. Sali oli jo täynnä pöytiä ja ihmisiä vilisi joka paikassa. Vilinän keskeltä koitin etsiä omaa pöytäämme, jota ei kyllä ollut vaikeaa huomata. Yksi ainoa tyhjä pöytä kaiken keskellä, jossa luki nimeni. Ja ei muuta kun kassien purkuun ja tuotteet äkkiä esille. Pöydässä oli siis tarjolla villasukkia, pipoja, lapaset, nukke, koruja, kortteja, rintakoruja ja ovikylttejä. Kortit tekivät kauppaa, mutta kaikki muu jäi takaisin vietäväksi. Tarjolla kun oli joka paikassa villasukkia ja lapasia. Viereisessä pöydässä oli kasoittain leivonnaisia ja arvatkaapa mitä, ennen kahta kaikki oli jo myyty! Ensi joulun myyjäisiin leivon kyllä pöydän täyteen herkkuja, eiköhän ala kauppa käymään. Kuten jo aiemmin mainitsi, kokemus oli mukava ja ehdottomasti kannatti käydä. Suosittelen muillekin lähtemään rohkeasti vaan myymään tuotteitaan, vaikka aikasempaa kokemusta ei olisikaan. Pakkasimme kimpsut ja kampsut jo ennen kahta ja ajelimme takaisin Jyväskylään. Tänään vein villasukat takaisin mummolle (hän teki villasukkia ja rintakoruja, äiti korvakoruja)  ja otin yhdet itselleni lämmittämään jäisiä varpaita. Tässä muutama kuva myyjäisistä.

Eikö näytäkin aika täydeltä meidän pöytä verrattuna viereiseen? No, aina ei mene nallekarkit tasan. Huomenna olisi suunnitelmissa käydä viimeisillä jouluostoksilla ja alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan kaiken kiireen keskellä. Kuulostaako yhtään järkevältä idealta? Minusta ainakin. Kauhea stressi yhden joulun takia, joka kestää vain hetken, mutta jota on pakko aina höösätä yhtä paljon. Jospa sitä sitten vanhana mummona jaksaisi olla vain eikä huolehtia turhaa. Siinäpä yksi tavoite lisää. Nyt alan katsomaan panttivankeja ja rentoutumaan rankan salitreenin jälkeen. Hyvää yötä!