Heippa!

Ja oikein mukavaa kesän alkua kaikille! On ollut niin kiire ja työntäyteinen kevät/kesän alku etten ole juuri ehtinyt paneutumaan muuhun kun kouluun menoon ja siellä pysymiseen. Töitä on kaikki viikonloput ja vapaa-aikaa ei juuri ole, muutama päivä kuukaudessa. Koulun jälkeen töihin, tenttiin lukua, ruoanlaittoa ja koiran lenkitys. Hmm, niin miksihän sitä aikaa ei muulle sitten jää. Noh, onneksi ylihuomenna alkaa kesäloma (joka ei kyllä ole lomaa nähnytkään..) ja aivot saa hetken hengähtää. Kyllä tulee loma tarpeeseen! Alkaa niin kyllästyttämään tuo koulussa olo kun ulkona on lämmin ja tekisi niin mieli rannalle ottamaan aurinkoa, mutta ei, pitää ahertaa kirjojen parissa hiki hatussa. Toisaalta jos meinaa oppia ja hankkia ammatin itselleen, on sen eteen tehtävä töitä ja vuodatettava muutama hikinen kyynelkin. Eikö vain? Tentit on menny ihan ok, lääkelaskuja lasken nyt neljättä kertaa ja jokainen on jäänyt kiinni huolimattomuusvirheestä, kuten pyydetty grammoja mutta olen laittanut milligrammoja tai muuta vastaavaa. Äähh, jospa nyt perjantaina menisi viimeinkin läpi eikä tarvitsisi sitä enää murehtia. Asiaa ei kyllä ole yhtään auttanut kaverien ihanat hihkaisut "Pääsin läpi, me ollaan ammmatilaisia, etkö sä nyt tajunnu sitä helppoo tehtävää". Nyt ehkä ymmärrätte miksi hermot on koko ajan kireellä ja stressiä pukkaa jokaisesta asiasta. Mutta elämä on, minkäs sille voi. Se on vaan mentävä virran mukana ja toivoa, että jossain vaiheessa joutuu kiinni verkkoon ja saa levähtää. Tiedät varmasti mitä tarkoitan!

Viime viikkoinen helle pisti kyllä pään sekaisin, sillä lämpö sekoittaa usein pääni ihan kirjaimellisesti. Koko ajan pitäisi muistaa juoda, mutta kun on niin kiire, ettei ehdi ottamaan sitä vesilasillista. Rusketusta ei ole tarttunut kun ei ole ehtinyt sitä ottamaankaan. Kesävaatteet heitin vaatekomeron lattialle ja siellä ne makaa edelleen kauniissa kasassa. Hyvä kun päälle pantavaa edes löytää! Tosin nyt niitä ei enää tarvitsekaan, kiitos vesisateen ja ukkosen! Se on vaan kohdattava totuus ja iskettävä toppatakki takaisin päälle. Yöh, ei mukavaa.

Viikonloppun avasimme grillikauden ihanassa säässä ja istutin muutaman kukankin. Kävin myös ratsastamassa suloisella suomiputella! Kyllä tuli taas niin ikävä hevosteluja, viime kerrasta onkin jo yli kuukausi aikaa. En ole kentälläkään ratsastanut yli kahteen vuoteen, joten oli oikein homma muistella miten hevosen saa tekemään kunnolla töitä ja miten siellä selässä ollaan, varsinkin kun alla oli koulusatula. Nyt on lähentäjät niiiiiin kipeet, ettei voi olla unohtamatta mitä tuli tehtyä. Ilta-aurinko paistoi ja hevonen kulki nätisti alla, hyttyset surisi, linnut lauloi ja paska haisi. Täydellistä ettenkö sanoisi! Harmi ettei kuvia tullut otettua, mutta toisaalta parempi niin. Ilmeet ja eleet oli viiniasillisen jälkeen sen verran hilpeät, että ratsastus näytti kaikelta muulta kun ammattimaiselta. Ja housutkin roikkui missä sattui, kiitos ekstemporee idealle.

(kuva: ilta-sanomat)

Tähän kuvaan toivotan kaikille ihanaa kesää ja koululaisille/opiskelijoille/kesälomalaisille oikein rentouttavaa ja lämmintä kesälomaa! Palaan taas pian kesäkuva tunnelmin!