Morjens!

Yritin eilen tabletilla tehdä päivitystä, mutta meidän yhteistyö ei oikein toiminut. En saanut jäsenneltyä kirjoitustani ja rivit hyppi siellä ja täällä, joten siirryimpä suosiolla läppärin pariin.

Meidän viikonloppu on ollut aika työntäyteinen, eilen siirryttiin viihteelle ja nautittiin mukavasta seurasta. Kävimm eilen keilaamassa Laajavuoren kylpylässä ja pelaamassa biljardia työpaikallani. Ensimmäinen kierros keilauksessa meni ihan plörinäksi, toisella tapahtui huima parannus ja taisin saada jopa neljä täyskaatoa! Lieneekö syynä radan vaihto vai harjoittelun puute, en tiedä. Mutta hauskaa meillä oli! Biljardikaan ei mennyt ihan mestaripelaajan tapaan, mutta taisin sentään muutaman kerran omaan palloon osua. En ole koskaan ollut hyvä pallopeleissä (jos niitä nyt voi laskea pallopeleiksi) enkä näköjään ole edelleenkään. On niitä silti mukava kokeilla ja harjoitella.

Tänään ajattelimme käydä heittämässä frisbeetä viereisellä radalla, jos tuuli vain sallii sen. Kovalla tuulella ei paljoa viitsi viskoa, kun ei muutenkaan ole kovin tarkka tuo heittokäsi. Siinä on kyllä laji mistä pidän! Olemme koko kesän käyneet heittämässä Jyväskylän eri radoilla kierrellen ja tutustuen erilaisiin heittopaikkoihin. Olemme myös käyneet tekemässä heittoharjoituksia pelloilla, joissa on voinut heittää niin paljon kuin sielu sietää ilman pelkoa, että jonkun pää on tiellä.

Frisbeegolf on hieno laji, jota jokainen voi alkaa harrastamaan. Mitään urheilitaustaa ei tarvita, eikä se ole fyysisesti rankkaa. Tosin, jos oikein vauhdilla haluaa mennä esimerkiksi Riihivuoren n. 5 km radan kiiveten rinteitä ylös ja alas, saattaa pohkeissa hieman alkaa tuntumaan ja jano yllättää nopeasti. Vauhdinhan saa itse valita eikä ole tarkoituskaan sännätä heittopaikalta toiselle tuhatta ja sataa.Radan pituus vaihtelee paikasta riippuen. Reikiä eli koreja on yleensä 9-18, joissakin paikoissa enemmän tai vähemmän kuten Peurungassa taitaa olla jopa 20.

Rata tulisi heittää mahdollisimman vähillä heitoilla. Heittojen tulisi siis olla mahdollisimman pitkiä ja tarkkoja, pysyä rajojen sisällä. Frisbee tulee valita hiettoetäisyyden mukaan, esimerkiksi putilla heitetään silloin kun lähestytään koria. Driverilla  taas pidemmissä heitoissa, jotta frisbee lentäisi pitkälle. Heittäminenkin vaatii harjoittelua ja taitoa. Itse olen keskivertoheittäjä keskiverto suorituksilla. Saan frisbeen lentämään hyvin (en tosin tarpeeksi pitkälle), mutta vielä tarvitsisi tarkkuutta enemmän, jotta radan bar jäisi 3 tai 4 paikkaille (rata pitäisi saada heitettyä siis 3:lla tai 4:llä heittolla). Vaihtelua tuovat eri tasoiset radat erilaisissa maastoissa, joten ihan heti ei lajiinkaan pääse kyllästymään. Suosittelen lämpimästi ostamaan muutaman kiekon ja kokeilemaan "ilmaista" harrastusta. Tässä muutama kuva meidän Riihivuoren reissulta!

Frisbeen heittäminen on siis meidän koko perheen harrastus, koiran kanssa vain on mentävä aina erikseen heittämään kun se rikkoo meidän frisbeet. Nätisti kyllä antaa takaisin, mutta kun se pyörittelee sitä suussa ja pureskelee reunoja, ei heitto lennä enää vaakatasossa Rockyn käsittelyn jälkeen. Siksi sillä onkin läjä omia frisbeetä autossa.

Hassua, olin ajatellut tänään kirjoittaa vähän pintaa syvemmälle ja perehtyä ihanteisiin. Ja tässä on loppu tulos. Hmmm, missä kohtaa karattiin raiteilta? Noo, aina ei mene kaikki suunnitelmien mukaan ja toisaalta, täytyy kirjoittaa siitä mistä sanottavaa löytyy. Olin tosin ajetellut kertoa teille myös tästäkin aiheesta, mutta vasta myöhemmin kun olisin saanut itse tapahtumasta kuvia. Nyt joudutte tyytymään vain maisemakuviin ja pieneen esittelypakettiin.

Jos jotakin laji alkoi kiinnostumaan, kannattaa vierailla frisbeegolf-sivuilla ja katsoa missä lähin rata sijaitsee kotiasi.

 Illalla tekemisen puutteen iskiessä, voisin tulla laittamaan teille ihanan aamupala vinkin! Olisi sitten huomisaamulle maittavat reseptit valmiina. Taidankin tehdä niin, tulee samalla kirjoiteltua eilisenkin edestä. Iltaan siis, nauttikaa sunnuntaista!