Hei rakkaat lukijani!

Olen syvästi pahoillani ettei minusta ole kuulunut mitään, vaikka lupasin piakkoin avata uuden blogin uuteen osoitteeseen. Olen SATOJA kertoja yrittänyt tehdä uutta blogia, mutta joka kerta sen uudistaminen on jäänyt siihen, etten ole osannut käyttää bloggeria. Siispä tulin siihen tulokseen että jatkan täällä ja palaan taas ihanan hitaaseen ja hankalaan vuodatukseen, onhan se jo niin tuttu ja turvallinen paikka toteuttaa blogia. Jos te kestätte hieman myöhässä tulleita päivityksiä, minäkin kestän vuodatuksenpäivityskatkoja.

Kuvasin kesän aikana liki 500 kuvaa, kamera oli mukana mm. ralleissa, asuntomessuilla, häissä...Koko kesä on ikuistettu kameralla, mutta en vain ole saanut niitä lisätyksi tänne. Motivaatio on lopen loppunut. Avasin kuitenkin äskettäin vanhan sähköpostin (mircrosoftin kanssa oli hieman ongelmia..) ja olin saanut ihania kommentin! Ja kaiken kukkuraksi huomasin että te ihanat ihmiset ette ole jättäneet minua, jos tilastoihini on uskomista.. Kiitos teille siitä!

Koko kesä meni ihan siivillä, tuli lomailtua ja tehtyä töitä oikein hiki hatussa, että syysloman saisi viettää taas Espanjassa. Välillä tuntui (ja tuntuu edelleen) ettei aikaa jää muulle kuin opiskelulle ja työlle, perhe-elämäkin alkaa kärsimään kun kotona käy vain vaihtamassa vaatteet. Syksy tulee ja koulutahti senkun vilkastuu. Motivaationi koulua kohtaan on korkealla, saisin vain samaa energiaa tähän arjen pyöritykseen. Tuntuuko teistäkin joskus samalta? En tiedä onko ongelma siinä että käytän kaiken energian koulussa ja kotiin tultuani olen täysin poikki. Vai kenties siinä että syksy on taas tulossa ja illat sen kun pimenee. En tiedä, ehkä sitä vain on ilmassa.

Kaiken kaikkiaan minulle kuuluu hyvää. Tavallista arjen pyörittämistä miehen ja koiran kanssa. Olen kuitenkin onnellinen. Se kai on pääasia, vai mitä? Tosin onnellisuuskin on absurdia, toinen on onnellinen pienistä asioista ja toinen taas saatuaan iki-ihanan omakotitalon valmiiksi meren rannalle. Minä olen kuitenkin onnellinen tässä hetkessä ilman mitään sen kummempaa syytä. Saan olla juuri sellainen kun olen ja tehdä juuri sitä mistä pidän. Loppujen lopuksi onnellisuuteen ei vaadita suuria tekoja. Välillä tuntuu, että haen onnellisuutta hakemalla ja tekemällä asioita joista uskon tulevani onnelliseksi. Jos kuitenkin ajattellaan asian loppuun (enkä vain ryhdy täysillä tekemiseen), onnellisuutta on juuri se, ettei tarvitse tehdä mitään. Onnellisuutta on rakkaat ihmiset ympärillä ja ehkä myös pienet ihmeet, joita tapahtuu. Tajusiko kukaan mitä ajan takaa vai kuulostaako tämä vain hullun puheelta? Toivottavasti ei, sillä olen  vielä järjissäni vaikkei sitä ehkä uskoisikaan alkusanojeni jälkeen:)

Miten tähän tultiinkaan, minun piti kertoa kuulumisia eikä alkaa paasaamaan onnellisuudesta jonka jokainen käsittää haluamallaan tavalla. Kirjoitus vimma iski töissä, joten en valitettavasti saa ihania kesäkuvia teille esiteltyä. Huomenna voisin omalta koneeltani laittaa niitä ja kertoa kesän ihanista asuntomessuista! Ja muutamasta muustakin tapahtumasta. Ruokareseptejä on kilokaupalla tiedostoissani, joten niitä myös luvassa. Uskon että tämä innostus saa taas jatkamaan blogin parissa!

Mukavaa viikon alkua ja palataan taas huomenna!