Moikka!

Meillä oli oikein hermoja raastava, jännitystä ja toivoa täynnä oleva viikonloppu. Meidän Rocky-koira oli nimittäin syönyt sillä välin kun olin töissä, pussillisen xylitol purukumia jonka oli kaivanut laukusta. Sehän on koiralle hengenvaarallista ja niin oli meidän koiralle. Mieheni tuli parin tunnin jälkeen töistä ja soitti hädissään minulle, että koira makaa maassa tajuttomana, ei reagoi mutta hengittää juuri ja juuri. Minä otin sadan metrin aidat töistä ja tulin kotiin, koira edelleenkin tajuttomana maassa ja ihan hiestä märkänä. Oli oksentanut joka paikkaan ja tuskissaan purrut pöydän jalkaa. Soitin äkkiä päivystävälle eläinlääkärille ja kuskasin koiran klinikalle. Siellä he laittoivat sille kanyylin ja antoivat suonensisäisesti nestettä. Verikokeiden tulokset olivat huolestuttavat; maksa-arvot korkealla ja verensokerit todella alhaalla mistä syystä oli sokissa. Lääkärin mukaan pysyvä maksavaurio on mahdollinen, sillä suuri määrä xylitolia aiheuttaa maksavaurioita. Huomenna menemme uudelleen verikokeisiin ja sitten selviää miten meille käy. Koira jäi kuitenkin yöksi klinikalle jossa meille kerrottiin, että on hyvinkin todennäköistä että koira kuolee myrkytykseen. Muutaman hikisen nukutun tunnin jälkeen soi aamulla puhelin ja hoitaja pyysi hakemaan hermostuneen koiran kotiin. Kun kävelin sen häkin luokse, alkoi kamala ulvoaminen ja hännän heilutus. Yleiskunto oli todella hyvä, verensokeri hieman alhaalla. Ohjeeksi tuli syöttää koiraa kahden tunnin välein, jotta verensokeri pysyisi koko ajan kohollaan. Kotona se oli hieman levoton eikä uskaltanut jäädä hetkeksikään yksin - pelkäsi yksin oloa. Yön Rocky nukkui vieressä ja nousin syöttämään sitä useaan otteeseen. Tänään koira on ollut oma itsensä, haukkunut naapurelle, haukkunut lenkille lähdettäessä, vetänyt pitkin ojia minua lenkillä ja leikkinyt iloisesti. Eli paranemaan päin ollaan menossa! Huomenna saadaan tosiaan tietää miten sitten maksan käy. Saa nähdä miten pärjää tiistaina päivän kotona yksin, tekeekö tuhoja ikävissään ja peloissaan vai nukkuuko vain. Onneksi sain ystäväni takaisin ja se jaksoi taistella hengestään koko yön. Minulle koira on kuin oma lapsi, rakastettava eläin. En olisi antanut itselleni anteeksi jos sille olisi käynyt toisin, vaikken pussia tahalleen jättänyt laukkuun. Siitä on vaan niin paljon iloa elämääni, onneksi se on nyt taas iloinen vöyhöttävä kaveri! 

Tässä siis pieni varoitus, xylitolia ei pidä antaa koiralle, sillä joillakin ei välttämättä käy näin hyvää loppua kuin meillä. Se todellakin on hengenvaarallista. Meillä kyllä katsotaan tästä lähtien että kaikki laukut, ruoat ja lääkkeet on korkealla poissa koiran ulottuvilta. En aio enää koskaan antaa koiralle tilaisuutta mennä noin huonoon kuntoon jos se minusta on kiinni. 

Tällaista meillä, huomenna on onneksi vapaata vielä ja tiistaina olisi ensimmäinen tenttikin tiedossa! Apuwa..Nyt vielä tenttailen itsekseni muutaman asian ja lähden iltalenkille hauvan kanssa. Palataan taas!